Tekstit

ei pyhää paikkaa ilman meitä, silloin

Kuva
Viikko töitä takana. Olen kastellut kukkia ja nyppinyt rikkaruohoja. Leikannut ruohoa.

Laskenut ihmisten elinikiä hautakivistä aina niitä ohittaessani. Teeskennellyt, ettei sydäntä riipaise joka kerta kun syntymä- ja kuolinpäivä sattuvat samalle vuodelle.


Ostanut jazzkadulta elämäni huonoimmat ja kalleimmat ranskalaiset. Juonut punaviiniä selkä auringonlaskuun päin. Kuullut kolme kappaletta Irinaa livenä.

Joutunut sotkeutuneeksi draamaan, joka on kuin suoraan viidenneltä luokalta.

(Päättänyt olla hiljaa. Toisin kuin viidenellä luokalla - silloin huusin keskellä koulun pihaa suuni puhtaaksi. Ehkä sitä on sittenkin tullut kasvettua viimeisten yhdeksän vuoden aikana.)

laskivat siipensä alas

Kuva
Löysin puolivahingossa tulevan ainejärjestöni fuksiryhmän facebookista ja sain sitä kautta vihdoin tuutor-kirjeeni luettavaksi. Löysin täysin vahingossa vuoden vanhan syntymäpäiväkortin välistä viisikymppiä. Laitoin talteen syksyä varten. On sitten jotain millä rällätä kun tuet on menneet ruokaan ja vuokraan ja muuhun järkevään.




Sää on tänään niin hyvä, että äiti julisti taukopäivän tapettioperaatiosta. Osasyy julistukseen oli luultavasti myös kaikkien turhan kireälle jännittyneet hermot.
Sen vaan sanon, että jos vanhempieni avioliitto kestää tämän, niin sitten se kestää kaiken.



Tänään luvassa perhepotretin ottaminen. Huomenna tapetointia ja pakkaamista ja viimeinen vapaapäivä. Maanantaina sitten töitä.
Vähän jännittää.
Mutta enemmän työhousut ja työkaverit kuin itse tytöt. Joten ehkä tästäkin selvitään.



Ajattelin tänään lukea Shakespearea. Kirjoittaa runoja ja ehkä jotain muutakin. Hakea kaupasta jäätelöä. Leikata vesimelonia. Kuunnella kaikista siirappisimpia rakkauslauluja vaikken…

rukoilin yhden sanan: haluan

Kuva
Kukaan ei kertonut minulle että tiskiainekin voi homehtua!

Kukaan ei myöskään kertonut, että jännittämisen taso on lähes sietämätön jos istut kotona kun kaveri on viidensadan kilometrin päässä katsomassa teille asuntoa.


Mutta.





Kuuden päivän repimisen jälkeen tapetit on irti. Kaverini on kirjoittanut vuokrasopimuksen. (Omani pitäisi tipahtaa sähköpostiin jossakin erittäin läheisessä tulevaisuudessa.)

Olo on hämmentävän aikuinen.

Ja hämmentävän keveä.

aamunkoiton jumalatar

Kuva
Asuntotarjoukset menee roskapostikansioon, mutta onpahan ainakin aamulla kuvia ja sekavia pohjapiirroksia odottamassa tulkitsemista. Kuuntelen samaa albumia uudelleen ja uudelleen. Jotenkin lempikappaleeni onnistuu aina soimaan huomaamattani.


Ei-missään-erityisessä-järjestyksessä asioita jotka tekevät elämästä elämisen arvoista: pikkusiskot vaatimassa katsomaan piirrettyjäkun tapetti lähteekin isona palana irtiautoilijat, jotka päästävät minut jalankulkijana ensin tien ylilätäköt, jotka ovat tarpeeksi pieniä yli hypättäviksihalvat irtokarkitnopeat ja helpot viralliset puhelutvastaan tulevien mummojen ystävällinen hymykivat kukkasethalvemman majoituksen löytäminen ulkomaanreissulledr. pepperfiilis, että syksyllä odottaa muukin kuin epävarmuus ja kaikki outo ja pelottava

orvokkeja sylissään

Kuva
re: kroatian matka elokuussa

Olen kaksi päivää repinyt tapetteja seiniltä. Pitäisi siirtää tavarat pikkusiskon huoneeseen ja sen jälkeen Joensuuhun. Pakata pakata pakata. Ostaa bikiniyläosa ja uimashortsit. Farkut. Työhousut.
Viikon päästä hautausmaalla. Kahden kuukauden päästä koulussa. Siinä välissä sinisissä luolissa ja rannoilla ja puistoissa ja punaviiniä suoraan pullosta.
Ajatukset jumittaa ja juoksee ympyrää. En oikein tiedä mitä ajatella - puolitäydestä teepurkista, feikkioikiksesta, nykyelämästä --
- - - huomenna maskeerauskurssin viimeinen kerta. Katsotaan olenko oppinut mitään. Osaanko auttaa kun näytökset alkavat ja Pessi ja Illusia kaipaa vähän taikaa. 

re: asunnon etsiminen mielellään ennen syyskuuta ja koulun alkua

ennen solmin seppeleitä

Kuva
jos sä et mene kohta kouluihin
jos sä et tee mitä ne odottaa
niin ne ei kato sua hyvällä beibe
ne ei kato sua hyvällä beibe



Kuljin eilen kolmesti saman kuolleen linnun ohi. Se makasi asvaltilla kun vein kierrätykseen tyhjät purkit ja pahviroskat
ja se makasi asvaltilla kun tulin illalla kotiin - olin ollut hyttysten syötävänä hautausmaan takaa alkavalla lenkkipolulla. Mietin elämää ja sitä,

kuinka mulla ihan oikeasti on korkeakoulupaikka, vaikka se ei olekaan se paikka josta haaveilin. 
kuinka kahden kuukauden päästä elämäni on viidensadan kilometrin päässä, kirjaimellisesti maan toisella laidalla.

Mutta nyt on vielä kahdeksan päivää lomaa ennen viiden viikon työrupeamaa. Aikaa katsoa piirrettyjä pikkusiskojen kanssa. Repiä vanhat tapetit seiniltä ja hiljakseen pakkailla tavaroita.